Maaliskuun aurinkoisena iltapäivänä järjestettiin vuoden ensimmäinen Tiedeiltapäivä Nomajin uusissa tiloissa Helsingin Kruununhaassa. Paikalle oli saapunut noin 30 hengen kuulijajoukko, jota yhdisti kiinnostus siihen, miten tavallista luontoa tukemalla voidaan edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä.
Aiheesta alusti Nomajilla vuoden alussa työskentelyn aloittanut biologi Hanna Tuovila. Hanna on kokenut kasvibiologi, jolla on vahva lajiosaaminen etenkin kasveista ja sienistä sekä kokemusta luontotyyppeihin ja ennallistamiseen liittyvistä tehtävistä. Tutkimustyössään Hanna on perehdynyt erityisesti sienten monimuotoisuuteen ja kuvannut useita tieteelle uusia sienilajeja.
Tiedeiltapäivän teemaan Hanna johdatteli kertomalla kolme vuotta sitten alkaneesta projektista omalla kotipihallaan. Projekti alkoi kiinnostuksesta selvittää, kuinka monta lajia omalta pihalta löytyy. Tällä hetkellä lajeja on löytynyt jo 743 kappaletta ja projekti jatkuu. Tarkastelussa mukana ovat olleet kaikki lajit kasveista sieniin, alkueläimiin, selkärankaisiin jne. Omalla pihallaan Hanna on monin eri tavoin pyrkinyt tukemaan tavallisen luonnon säilymisen edellytyksiä. Tämä tarkoittaa konkreettisesti esimerkiksi sitä, että pihapiiristä löytyy lahoavia kantoja, villiintyneen näköistä niittyä ja tontin rajaa reunustavia kuusenoksakasoja, jotka toimivat hyönteishotelleina ja monen selkärankaisen suojapaikkoina.
Tavallisen luonnon tukeminen vaatii tietotaitoa. Sitä Hanna tuo nyt hyödyksi erilaisiin asiakasprojekteihin, joissa hän Nomajilla jatkossa pääsee työskentelemään.
Miksi tavallinen luonto on tärkeä?
Usein huomio kiinnitetään uhanalaisiin lajeihin, mutta jopa huolestuttavampaa on huomata, että ihan tavalliset lajit ovat vähentyneet romahdusmaisesti. Monista lajeista ei ole kerätty kattavasti kannanmuutoksen tietoja, mutta lintulajeja on tutkittu paljon. Esimerkiksi aiemmin hyvin yleisen hömötiaisen esiintyvyys on pudonnut alle kolmannekseen siitä, mikä se oli 1940-luvulla. Tämä on tapahtunut ilman metsästystä tai ympäristömyrkkyjen vaikutusta – kyse on yksinkertaisesti siitä, että lajin elinympäristöt eli vanhat metsät ovat vähentyneet merkittävästi. Tämä alleviivaa sitä, miten tärkeää on suojella kaikkein yleisimpiäkin lajeja. Hömötiaisen lisäksi hyvä esimerkki on myös orava, jonka kanta on pienentynyt selvästi.
Asiat ovat hyvin, jos pihalta löytyy ihan tavallisia lajeja
Tavallisten lajien elinehtojen tukemisessa tärkeintä on tunnistaa kunkin alueen olemassa olevan lajiston elinehdot ja tukea niitä. Tämä voi tarkoittaa vähän ”tylsänkin” lajiston tukemista, mutta se juuri on sitä tavallista luontoa, jota halutaan säilyttää. Tavallisen lajiston tukeminen on usein myös edellytys erikoisempien lajien esiintymiselle.
Luonto on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen
Yksittäisten keinojen, kuten hyönteishotellien sijaan, tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten voidaan tarjota elinympäristökokonaisuuksia sisältäen mm. ravintoa, suoja-, pesimis- ja talvehtimispaikkoja. Esim. maaperä vaikuttaa maaperäeliöstöön ja kasvillisuuden syntymiseen ja kasvillisuus taas eläinten ja sienten elinolosuhteisiin ja lisääntymiseen jne. Erilaisten vaikutusketjujen ja -mekanismien ymmärrys estää tekemästä turhia toimenpiteitä, jotka vain näennäisesti ja hetkellisesti parantavat yksittäisen lajin elinmahdollisuuksia, mutta eivät tarjoa sille elämän edellytyksiä pidemmällä aikavälillä. Hyvä lähtökohta on tukea ensin kaikista pienimpiä ötököitä, kuten tavallisia muurahaisia, hämähäkkejä, punarintaa tai sinitiaista. Isommat ja erikoisemmat lajit voivat seurata perässä, kun perusta on ensin kunnossa.
Tärkeät loiset
Mitä monipuolisempi ympäristön kokonaisuus on, sitä paremmin se kestää erilaisia häiriötekijöitä, esimerkiksi loisia. Luonnossa lajit ovat sopeutuneet siihen, että erilaisia tauti- ja loislajeja tulee ja menee. Liiallinen ja ongelmallinen loisten kuten esimerkiksi härmäsienten esiintyminen kertoo usein siitä, että ympäristö on muuttunut liian yksipuoliseksi.
Rönsyämisen kauneus ja hallitsemattoman hyväksyminen
Tärkeä kysymys on myös se, mitä me ihmiset arvostamme? Kun tavoittelemme esimerkiksi siistejä ja laajoja nurmialueita, pyrimme samalla eroon luonnon rönsyilystä ja ränsistymisestä. Tällöin myös (osittain tiedostamattamme) vaikeutamme monen lajin selviytymistä ja aikaansaamme ympäristön yksipuolistumista. Onkin hyvä rehellisesti miettiä sitä, miten kauneusihanteemme vaikuttavat erilaisiin elinympäristöihin. Kauneuden sijaan huomio tulisi kiinnittää siihen, mikä on hyödyllistä – luonnolle ja sitä kautta ihmiselle. Helpointa on aloittaa pienistä kompromisseista: leikataan puusta laho oksa pois, mutta jätetään se puun juurelle maahan. Tällainen puunpalanen voi tarjota usealle eliölajille ruokaa ja suojapaikan. Liiallisesta siistimisestä ja ympäristön hallinnasta tulisi päästä kohti luonnollisen rönsyämisen ja hallitsemattomuuden hyväksymistä ja arvostamista.
Päästetään luonto valumaan takaisin kaupunkiin
Kysymykseen, kuinka tämä tehdään, ei ole yhtä selkeää ratkaisua. Nomajin luontopalveluiden kautta pyrimme jatkossa tarjoamaan ratkaisuja asiakkaillemme kunnissa, kaupungeissa ja yrityssektorilla. Hyvä uutinen on, että mahdollisuuksia on paljon ja pienestä voi lähteä liikkeelle. Tavallisen luonnon arvostus kasvaa tiedon lisääntyessä. Monelle kiinnostava tieto on esimerkiksi se, että mitä luonnonmukaisempi ympäristö on, sitä edullisemmaksi sen ylläpito tulee. Esimerkiksi taloyhtiöt voivat säästää kustannuksissa merkittävästi, kun tarve lannoitteiden käytölle, kastelulle, kitkemiselle ja tuholaistorjunnalle poistuu. Luonnonmukainen, runsaslajinen ympäristö hoitaa itse itseään.
Tutustu lisää Hannan lajiprojektiin ja ajatuksiin Instagramissa https://www.instagram.com/kanervakummun_puutarhuri/?hl=fi